Seija Mäenpää, TaM, taide- ja ilmaisuaineiden lehtori, sosiaaliala, Metropolia ammattikorkeakoulu
Elina Nivala kysyi edellisessä blogikirjoituksessa, miten voisimme kehittää sosiaalipedagogiikan opetusta ja vahvistaa sen asemaa. Liityn pohdintaan ja teen lisäkysymyksen, miten voisimme kehittää sosiaalipedagogiseen ajatteluun ja työhön liittyvää luovan ajattelun ja luovien menetelmien oppimista sosionomikoulutuksessa.
Kolme vuotta sitten aloitimme Metropolia ammattikorkeakoulussa kansainvälisen yhteistyön, jonka tarkoitus on hyvin käytännöllisellä tavalla kehittää sosiaalialan koulutuksen luovuuden ja esteettisen (asetethic) osaamista tanskalaisen Zealand ja hollantilaisen HAN ammattikorkeakoulun kanssa. Kiinnostuksemme tehdä yhteistyötä heräsi siitä, että näiden molempien korkeakoulujen sosiaalialan koulutuksessa on sosiaalipedagogiikaa ja luovien menetelmien opetusta yhdistävä koulutusperinne. Perustimme yhteistyöverkoston, jonka nimesimme INECS:ksi (International Network of Creative Professionals in Social Work Education). Kollegani Marja Kannelsuo Metropoliasta on kehittänyt kanssani tätä yhteistyötä.
Tällä hetkellä kokoamme englanninkielistä blogia, joka toimii tiedon, pedagogisten oivallusten ja hyvien käytäntöjen jakamisen alustana opettajille, opiskelijoille ja yhteystyötahoille. Sivuille ladataan opetusmateriaaleja, tutkimuksia, kokemuksia menetelmien soveltamisesta käytännössä jne. Työskentelymme on jo tuottanut alustavia yhteistyökokeiluja, opettajavaihtoa ja oppimiskokemusten jakamista. Blogi julkaistaan 6.2.2015 HAN ammattikorkeakoulun sivustolla ja se tulee jatkossa olemaan kaikille kiinnostuneille avoin.
Yhteistyömme tavoitteena on ollut luoda välineitä pitkäjänteiseen, kansainväliseen kehittämiseen luovan näkökulman opettamisessa sosiaalialan amk-koulutuksessa. Yhteisissä keskusteluissamme sosiaalipedagogiikka on näyttäytynyt luontevana, käytännöllisenä työotteena. Hollantilaisten ja tanskalaisten kumppaneidemme puheissa sosiaalipedagogiikan pedagoginen painotus on korostunut. Työskentelyprosessimme on johtanut siihen, että tulevaisuudessa tarkempi yhteisen teoreettisen ymmärryksen ja käsitteistön jäsentämisen tarve on vahvistunut.
Aloimme vuosi sitten pohtia ammatilliseen empatiaan (työnimellä qualified empathy) liittyviä kysymyksiä. Totesimme, että empatian oletetaan kehittyvän ikään kuin itsestään opintojen myötä. Jos empatiaa käsitellään opetuksessa, sen käsittely painottuu sanalliseen, suulliseen tai kirjalliseen reflektioon, jolloin kokemisen ja välittämisen (transfer) non-verbaali, kokemuksellinen ulottuvuus jää usein vajaaksi. Totesimme opettaneemme ammatillista empatiaa ikään kuin intuitiivisesti. Teorian ja tunteiden näkökulmien yhdistämisen oppimisessa tulisi olla paljon tietoisempaa. Yhteinen huomiomme oli, että ammatillisen empatian opettamista voisi kehittää oleellisesti.
Alustava suunnitelmamme on koota verkostomme ”pohjoismaisen siiven” kanssa mahdollisimman ennakkoluulottomasti teoreettista ymmärrystä empatiasta sekä hahmottaa, miten empatia ilmenee aistinvaraisesti (aesthetic) ja tunnetasolla. Kysymme myös, ilmeneekö empatia vain yksilöiden välisissä suhteissa ja mitä se voi olla ryhmien suhteen tai ihmisen luontosuhteessa yms. Mitä medioitunut empatia sosiaalialalla on? Nämä ovat alustavia kiinnostuksemme kohteita, joiden tutkimisessa verkostomme on täydentynyt kahdella Norjan Trondheimin yliopiston tutkijalla. Meidän amk-väen tarkoituksena on kohdistaa kiinnostuksemme siihen, mitä ammatillinen empatia on sosiaalipedagogisessa työssä ja miten sitä voi parhaiten oppia. Opetuskokeiluissa kehitetään luovia, esteettisiä menetelmiä, joiden lähestymistapa on moniaistisia yhteyksiä luova ja joissa tunnetyöskentelylle annetaan oma tila ja arvo.
Edellisen yhteistyökuvailun myötä olen pyrkinyt vastaamaan Elina Nivalan herättämään kysymykseen sosiaalipedagogiikan kehittämisestä ja toivottavasti myös sen vahvistamisesta ammattikorkeakoulusektorilla.