Sosiaalipedagogisessa aikakauskirjassa julkaistaan sosiaalipedagogiikan teoriaa ja tutkimusta käsitteleviä artikkeleita, sosiaalipedagogisesti kiinnostavia aihealueita käsitteleviä mutta artikkelia kevyempiä katsauksia, sosiaalipedagogista käytännön työtä käsitteleviä käytäntökuvauksia, sosiaalipedagogisesti kiinnostavia kirja-arviointeja sekä puheenvuoroja suomen, ruotsin ja englannin kielillä. Sosiaalipedagogista aikakauskirjaa on julkaistu vuodesta 2000 lähtien, ja julkaisun artikkelit ovat olleet vertaisarvioituja vuodesta 2012. Aikakauskirjalla on Suomen tieteellisten seurain valtuuskunnan vertaisarviointitunnus ja Julkaisufoorumi-luokituksessa (Jufo) se on tasolla 1.

Artikkelit (pituus enintään 5000 sanaa) ovat teoreettiseen analyysiin tai empiiriseen tutkimukseen perustuvia kirjoituksia. Artikkelit käyvät läpi anonyymin vertaisarvioinnin.

Katsaukset (pituus enintään 2500 sanaa) ovat tieteellisiä kirjoituksia, joissa kuvataan sosiaalipedagogisia ilmiöitä, jäsennetään käsitteellistä keskustelua tai tarkastellaan käytännön työtä tutkimuksellisella otteella. Katsaukset ovat artikkeleita vapaamuotoisempia kirjoituksia, jotka eivät käy läpi vertaisarviointia vaan jotka arvioi Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan toimituskunta.

Käytäntökuvaukset (pituus enintään 2500 sanaa) ovat sosiaalipedagogista käytännön työtä ja toimintaa kuvaavia kirjoituksia, jotka eivät perustu tutkimukseen. Kirja-arviot (pituus enintään 1500 sanaa) tarkastelevat sosiaalipedagogista ja lähialojen ajankohtaista kirjallisuutta. Puheenvuorot ovat ajankohtaisia aiheita käsitteleviä ja kantaa ottavia kirjoituksia sekä eri tilaisuuksissa pidettyjä sosiaalipedagogisesti kiinnostavia esityksiä, kuten lektioita.

Käytäntökuvaukset, kirja-arviot ja puheenvuorot eivät käy läpi vertaisarviointia vaan Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan toimituskunta arvioi ne ja antaa niistä palautteen.

Jos olet kiinnostunut osallistumaan vuosikirjan 2021 tekemiseen, lähetä lyhyt, enintään 200 sanan kuvaus teksti-ideastasi toimitussihteeri Elina Nivalalle (elina[at]nivala.net) ma 14.12.2020 mennessä tai pe 15.1.2021 mennessä. Tekstien valinnasta vuosikirjaan ilmoitetaan pe 18.12.2020 mennessä tai pe 22.1.2021 mennessä. Valmiit artikkelikäsikirjoitukset tulee ladata journal.fi-järjestelmään viimeistään su 28.2.2021. Katsausten ja käytäntökuvausten viimeinen palautuspäivä on ma 31.5.2021, puheenvuorojen ja kirja-arvioiden ma 9.8.2021.

Ks. lisää https://journal.fi/sosiaalipedagogiikka

Sosiaalipedagogisessa aikakauskirjassa julkaistaan sosiaalipedagogiikan teoriaa ja tutkimusta käsitteleviä artikkeleita, sosiaalipedagogisia käytäntöjä käsitteleviä katsauksia, sosiaalipedagogisesti kiinnostavia kirja-arviointeja sekä puheenvuoroja suomen, ruotsin ja englannin kielillä. Sosiaalipedagogista aikakauskirjaa on julkaistu vuodesta 2000 lähtien, ja julkaisun artikkelit ovat olleet vertaisarvioituja vuodesta 2012. Aikakauskirjalla on Suomen tieteellisten seurain valtuuskunnan vertaisarviointitunnus ja Julkaisufoorumi-luokituksessa (Jufo) se on tasolla 1.

Artikkelit (pituus enintään 5000 sanaa) ovat teoreettiseen analyysiin tai tieteelliseen teoriaan ja sitä tukevaan empiiriseen tutkimukseen perustuvia kirjoituksia. Katsaukset (pituus enintään 2500 sanaa) ovat käytännön työhön ja toimintaan liittyviä, artikkeleita vapaamuotoisempia kirjoituksia. Kirja-arviot (pituus enintään 1500 sanaa) tarkastelevat sosiaalipedagogista ja lähialojen ajankohtaista kirjallisuutta. Puheenvuorot ovat eri tilaisuuksissa pidettyjä sosiaalipedagogisesti kiinnostavia esityksiä, esimerkiksi lektioita. Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan toimituskunta arvioi katsaukset, kirja-arviot ja puheenvuorot ja antaa niistä palautteen. Artikkelit käyvät läpi sokkoperusteisen vertaisarvioinnin.

Jos olet kiinnostunut osallistumaan vuosikirjan 2017 tekemiseen, lähetä lyhyt, enintään 200 sanan kuvaus teksti-ideastasi toimitussihteeri Elina Nivalalle (elina(at)nivala.net) pe 10.2.2017 mennessä. Tekstien valinnasta vuosikirjaan ilmoitetaan viikolla 7. Valmiit artikkelit tulee lähettää toimitussihteerille viimeistään to 13.4.2017. Katsausten ja kirja-arvioiden viimeinen palautuspäivä on su 7.5.2017, puheenvuorojen ti 1.8.2017. Määräaikojen jälkeen saapuneita tekstejä ei huomioida toimitusprosessissa. Vuoden 2017 Sosiaalipedagoginen aikakauskirja julkaistaan loka-marraskuussa 2017.

Kirjan voit tilata itsellesi Sari Miettiseltä, sari.miettinen(at)mamk.fi, 20 euron hinnalla.

Suomen sosiaalipedagoginen seura ry etsii kirjoittajia julkaisemansa Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan vuoden 2016 vuosikirjaan. Lähetä teksti-ideasi toimitussihteerille 24.1.2016 mennessä.

Sosiaalipedagogisessa aikakauskirjassa julkaistaan sosiaalipedagogiikan teoriaa ja tutkimusta käsitteleviä artikkeleita, sosiaalipedagogisia käytäntöjä käsitteleviä katsauksia sekä sosiaalipedagogisesti kiinnostavia kirja-arviointeja suomen, ruotsin ja englannin kielillä. Sosiaalipedagogista aikakauskirjaa on julkaistu vuodesta 2000 lähtien, ja julkaisun artikkelit ovat olleet vertaisarvioituja vuodesta 2012.

Artikkelit (pituus enintään 5000 sanaa) ovat teoreettiseen analyysiin tai tieteelliseen teoriaan ja sitä tukevaan empiiriseen tutkimukseen perustuvia kirjoituksia. Katsaukset (pituus enintään 2500 sanaa) ovat käytännön työhön ja toimintaan liittyviä, artikkeleita vapaamuotoisempia kirjoituksia. Kirja-arviot (pituus enintään 1500 sanaa) tarkastelevat sosiaalipedagogista ja lähialojen ajankohtaista kirjallisuutta. Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan toimituskunta arvioi katsaukset ja kirja-arviot ja antaa niistä palautteen. Artikkelit käyvät läpi sokkoperusteisen vertaisarvioinnin.

Jos olet kiinnostunut osallistumaan vuosikirjan 2016 tekemiseen, lähetä lyhyt, enintään 200 sanan kuvaus teksti-ideastasi toimitussihteeri Elina Nivalalle (elina(at)nivala.net) 24.1.2016 mennessä. Tekstien valinnasta vuosikirjaan ilmoitetaan viikolla 5. Valmiit artikkelit tulee lähettää toimitussihteerille viimeistään pe 1.4.2016. Katsausten ja kirja-arvioiden viimeinen palautuspäivä on su 1.5.2016. Määräaikojen jälkeen saapuneita tekstejä ei huomioida toimitusprosessissa. Vuoden 2016 Sosiaalipedagoginen aikakauskirja julkaistaan loka-marraskuussa 2016.

Suomen sosiaalipedagoginen seura ry etsii kirjoittajia julkaisemansa Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan vuoden 2015 vuosikirjaan.

Den socialpedagogiska föreningen i Finland r.f: s tidskrift  ”Sosiaalipedagoginen aikakausikirja” välkomnar olika bidrag till årstidskriften 2015.

Sosiaalipedagogisessa aikakauskirjassa julkaistaan sosiaalipedagogiikan teoriaa ja tutkimusta käsitteleviä artikkeleita, sosiaalipedagogisia käytäntöjä käsitteleviä katsauksia sekä sosiaalipedagogisesti kiinnostavia kirja-arviointeja suomen, ruotsin ja englannin kielillä. Sosiaalipedagogista aikakauskirjaa on julkaistu vuodesta 2000 lähtien, ja julkaisun artikkelit ovat olleet vertaisarvioituja vuodesta 2012.

Artikkelit (pituus enintään 5000 sanaa) ovat teoreettiseen analyysiin tai tieteelliseen  teoriaan ja sitä tukevaan empiiriseen tutkimukseen perustuvia kirjoituksia. Katsaukset (pituus enintään 2500 sanaa) ovat käytännön työhön ja toimintaan liittyviä, artikkeleja vapaamuotoisempia selosteita. Kirja-arviot (pituus enintään 1500 sanaa) tarkastelevat sosiaalipedagogista ja lähialojen ajankohtaista kirjallisuutta. Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan toimituskunta arvioi katsaukset ja kirja-arviot ja antaa niistä palautteen. Artikkelit käyvät läpi sokkoperusteisen vertaisarvioinnin.

Jos olet kiinnostunut osallistumaan vuosikirjan 2015 tekemiseen, lähetä lyhyt, enintään 200 sanan kuvaus teksti-ideastasi toimitussihteeri Elina Nivalalle (elina@nivala.net) viimeistään 8.3.2015. Tekstien valinnasta vuosikirjaan ilmoitetaan kahden viikon kuluessa teksti-idean saapumisesta. Valmiit artikkelit tulee lähettää toimitussihteerille viimeistään 10.5.2015. Katsausten ja kirja-arvioiden viimeinen palautuspäivä on 14.6.2015.

Vuoden 2015 Sosiaalipedagoginen aikakauskirja julkaistaan marras-/joulukuussa 2015.

******

Tidskriften har publicerats sedan år 2000 och publikationens artiklar har genomgått peer review granskning sedan år 2012.  Tidskriften kommer ut en gång per år och artiklarna kan skrivas på finska, svenska eller engelska.

Tidsskriftens texter delas in i tre kategorier: vetenskapliga artiklar, professionella översikter eller beskrivningar över praktisk socialpedagogisk verksamhet och recensioner av socialpedagogisk litteratur, eller ur socialpedagogiskt perspektiv intressant annan aktuell litteratur.

Artiklar (längd max 5000 ord) ska basera sig på en teoretisk analys eller vetenskaplig teori som stöds av empirisk forskning. Artiklar genomgår peer review (kollegial) granskning. Översikter eller beskrivningar av praktisk socialpedagogisk verksamhet samt bokrecensioner granskas av redaktionen och redaktionen ger vid behov kommenterarer.

I fall du har intresse att medverka i tidsskriften för år  2015 skicka en kort beskrivning (abstrakt) av högst 200 ord till redaktionssekreteraren Elina Nivala (elina@nivala.net) senast 8.3.2015. Färdiga artiklar ska skickas till redaktionssekreteraren senast 10.5.2015.

Den socialpedagogiska tidsskriften för år 2015 kommer ut november/december 2015.

Professori Juha Hämäläisen pääkirjoitus “Sivistysyliopiston puolesta”:

”Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.” Näin määritellään Suomen yliopistolaissa (558/2009) yliopiston tehtävä. Lisäksi yliopistot velvoitetaan edistämään elinikäistä oppimista, toimimaan vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa ja edistämään tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Suomessa yliopistolla on perinteisesti ollut vahva asema nimenomaan sivistysinstituutiona. Pohjaa tälle loivat aikanaan sivistyshenkiset kansalliset herättäjät. J. V. Snellmanin artikkeli Akateemisesta opiskelusta vuodelta 1840 on edelleen ajankohtainen puheenvuoro yliopiston luonteesta ja tehtävästä sivistysyliopistona. Vielä nykyisessä yliopistolaissa yliopiston tehtävän luonnehdinnassa on kaikuja tästä traditiosta.

Itsenäiseen päätöksentekoon kykenevien akateemisten toimijoiden kasvattamista yhteiskuntaelämän eri saroille on pidetty sivistysyliopiston piilo-opetussuunnitelmana läpi sen historian. Suomessa tätä tuskin voi kutsua edes yliopiston piilo-opetussuunnitelmaksi, sillä niin näkyvä ja ilmeinen se on ollut yliopistolaitoksen toiminnassa. Yliopisto toteuttaa yhteiskunnallista kasvatustehtäväänsä toimimalla itsenäisenä, itseä määrittelevänä sivistysyliopistona, alistumatta millekään ulkopuolisille poliittisille intresseille.

Vuoden 2010 alussa voimaan tullut yliopistolaki muutti olennaisesti yliopistojen hallinnollista asemaa. Yliopiston sivistystehtävä kuitenkin säilyi laissa, joskin yliopistojen on sanottu muutosten pyörteissä muuttuneen sivistysyliopistoista enenevästi yritysyliopistoiksi. Tällä on viitattu siihen, että yliopistojen strategisissa ratkaisuissa sivistysarvot ovat jääneet talouden varjoon. Lain mukaan yliopistojen tehtävänä joka tapauksessa on sivistyksen edistäminen, vaikka niistä on tullut paljolti liiketaloudellisesti toimivia konserneja.

Mutta mitä sivistyksen edistäminen ja sivistysyliopisto tarkoittavat? Akateemista opiskelua käsittelevässä artikkelissaan Snellman korostaa yliopiston ja koulun, ”kahden sivistyslaitoksen”, luonteen ja tehtävän perustavanlaatuista erilaisuutta. Hän ruoskii ankarin sanoin oman aikansa yliopistolaitosta siitä, että se on pikemmin koulu kuin aidon akateemisen opiskelun tyyssija. Koulumaisuus ilmenee ”mekaanisena tietojen järjestämisenä” erotuksena akateemiselle toiminnalle tunnusomaisesta tiedon itsetietoisena subjektina olemisesta.

Snellmanin mukaan yliopistosivistyksessä ja kouluopetuksessa on kyse erilaisesta suhteesta tietoon. Kun koulussa opettaja on oppilaan tiedon auktoriteetti, yliopistossa opettaja avaa tietä itsenäiseen ajatteluun ja tiedonmuodostukseen. Nykykielellä kyse on itseohjautuvuudesta opinnoissa. Akateeminen sivistys tarkoittaa harjaantumista itsenäisessä tieteellisessä päättelyssä, tiedonhankinnassa ja ongelmanratkaisussa. Yliopiston tehtävänä on siten jatkaa siitä, mihin koulu on yltänyt, mutta laadullisesti olennaisesti toisenlaisena sivistyslaitoksena.

Mitä tulee nyky-yliopiston muuttumiseen yritysmäiseksi konserniksi, joka toteuttaa pikemmin kaupallisia intressejä kuin sivistystehtävää, voi yliopistoväki itsekriittisesti kysyä, mikä tähän on johtanut. Muutoksen luonnetta ja syitä voi ymmärtää, kun sitä tarkastelee elämänmuodon yleistä kaupallistumistendenssiä vasten. Mutta välttämättä ei tarvitse mennä niin kauas. Kovin on ollut hampaatonta myös yliopistoväen vastarinta. Ehkäpä muutoksen puhurit pääsivät niin vapaasti puhaltamaan juuri siksi, ettei ollut voimaa puskea vastaan.

Sapere aude! Uskalla tietää! Tämä valistuksen tunnuslause, joka voidaan ilmaista myös ”Käytä järkeäsi!”, sopii edelleen sivistysyliopiston ohjenuoraksi. Sivistysyliopiston tunnistaa siitä, että se yhteisönä ruokkii itsenäistä ajattelua, oman järjen käyttöä ja reflektoivaa keskustelua. Snellman kiteytti tavoitteen osuvasti:

Ei voi olla niin, että opiskelija lähtiessään yliopistosta olisi ratkaissut kaikki tieteen ja elämän arvoitukset. Riittää, että hän on ratkaissut yhden, siinä tapauksessa että hän on ratkaissut sen itse.

Sivistysperiaate kuuluu olennaisesti sosiaalipedagogiseen ajatus- ja teoriaperinteeseen, mikä tarjoaa hyvän lähtökohdan sivistysyliopiston hengen toteuttamiselle sosiaalipedagogiikan tutkimuksessa ja opetuksessa. Oppiaineena sosiaalipedagogiikka käsittelee inhimillisen kasvun prosesseja, joiden kautta ihmisistä kasvaa yhteiskunnallisia subjekteja, osallistuvia toimijoita, aktiivisia kansalaisia. Huomion kohteena ovat myös ne ongelmat, joita ihmisillä on kyseisissä kasvuprosesseissa, sekä moninainen pedagoginen toiminta, jolla edistetään integroitumista elämänlaadun, osallisuuden ja osallistumisen kannalta keskeisiin yhteiskunnan toimintajärjestelmiin ja yhteisöihin.

Keskeiset sivistysyliopiston toimintaperiaatteet ovat tuttuja sosiaalipedagogisesta teorianmuodostuksesta ja teoriaperinteestä: pedagoginen tahdikkuus, henkisen kasvun itseisarvo, alistumattomuus ulkopuolisille intresseille, yhteisön itsekasvatuspotentiaali, kriittisen tietoisuuden rakentuminen. On perusteltua nähdä yliopisto erityisenä henkisen kasvun yhteisönä, joka mahdollistaa jäsenilleen kasvamisen itsenäisiksi, itsetietoisiksi, moraaliseen harkintaan kykeneviksi subjekteiksi. Tällaisia rationaalisesti argumentoivia, kriittisiä ja keskustelevia kansalaisia myös yhteiskunta kipeästi tarvitsee.